Koronakevät oli vaihtunut kesäksi ja kesätytöt olivat saapuneet meille. Seitsemän hiehon lauma pysyi tiiviisti yhdessä ja kunnioitti pihalaitumen sähköaitaa – ensimmäisenä päivänä. Seuraavana aamuna keskellä laidunta huuteli vain yksi musta arkajalka, joka ei ollut uskaltanut mennä aidasta läpi. Muut kaverit olivat olleet rohkeampia; jäljet johtivat metsään.
Kohtuulliseksi jälkikoiraksi osoittautunut saksanseisojamme otettiin avuksi ja pian lauma löytyikin piileskelemästä läheisen hakkuuaukon reunapusikossa. Naapureita haalittiin ajoketjuksi ja puolet hiehoista ohjattiin takaisin aitaan, puolet päätti lähteä syvemmälle metsään. Yhden seikkailijan matka päättyi upottavaan pelto-ojaan, mikä oli onni onnettomuudessa. Sille saatiin narupäitset päähän ja köyden toinen pää kiinni läheiseen koivuun. Anoppi jätettiin vahtiin. Muu joukko jatkoi jäljittämistä.
Uupuneet karkulaiset löytyivät metsästä vajaan kilometrin päästä. Kotimatka alkoi ajomiesten saattelemana. Toinen hiehoista, Pizza nimeltään, uupui kesken reissun ja kieltäytyi jatkamasta matkaa. Ainoa talosta löytynyt köysi oli koivussa, joten Pizza piti jättää odottamaan.
Anoppi ja ojasta nostettu hieho haettiin kotiin ja sitten lähdettiin noutamaan Pizzaa. Sieltä se löytyi, makaamasta samasta paikasta. Isännän lähestyessä voimiaan kerännyt Pizza otti jalat alleen ja kuusimetsä kätki hiehon suojiinsa. Illan hämärryttyä olimme löytäneet lintukoiramme avustuksella vain pari pyytä.Hiehon katoamisesta ilmoiteltiin naapurustoon ja someen. Sorkanjälkiä etsittiin lähiympäristöstä. Jätöksiä havaittiin parin kilometrin päässä, ja pian metsää haravoi kymmenpäinen joukko, kuin hirvimetsällä konsanaan. Löytyi hirven jälkiä – ja punkki kainalosta.
Pizzaa etsittiin myös ilmasta käsin. Naapurin isäntä lennätti droneaan, mutta puut estivät näkymän maahan ja zoomaus ei riittänyt. Paikalliset varjoliitäjät innostuivat mukaan jahtiin ja pääsimme tutustumaan moottoroidun varjoliidon hienoon harrastukseen – pellolta käsin kuvaamalla.
Ilmoittelu somessa tuotti tulosta. Hieho oli nähty kolmen kilometrin päässä metsäautotiellä. Jahtiväki riensi paikalle ja jälkeä seurattiin rehupellolle, minne se sitten hävisi. Paikalle kuskattiin ruokintakärry herkkuineen ja riistakameroineen. Kuvia saatiin vain jauhoilla vierailleista linnuista. Pizza oli totaalisesti kadonnut. Toiselta suunnalta tuli ilmoitus kahdesta ohrapellossa kulkevasta hiehosta. Lähempi korvamerkkitarkastus ja pari puhelinsoittoa paljastivat hiehot lähitilan omaisuudeksi. Hiehot saatiin ohjailtua porukalla kuljetusvälineeseen ja kotihakaan. Auttamisen iloa!
Parin viikon kuluttua katoamisesta sukulaismies oli kuullut naapuriltaan, joka oli kuullut kaveriltaan, että hänen sukulaisensa emokarjaan olisi tullut vieraan näköinen nauta. Se oli Pizza. Miten saada lihakarjalauman keskeltä yksi hieho peräkärryn kyytiin aiheuttamatta kaaosta? Emotilallisen avustuksella naudat saatiin houkuteltua pihalaitumelle. Eläinlääkäri kävi ampumassa Pizzan kankkuun nukutusnuolen – varmuudeksi vielä toisenkin. Nätisti nukahti. Rento hieho hilattiin miesvoimin naapuritilalta lainaksi saatuun kuljetuskärryyn lauman ihmetellessä toimitusta.
Pizza kärrättiin kotilaitumen keskelle ja asetettiin rinnan päälle heräilemään. Ekstra-annoksen vuoksi unta riitti useaksi tunniksi. Auringonpaahteen takia valelimme hiehoa kylmällä vedellä ja yritimme juottaakin. Olisihan ollut noloa, jos se menehtyisi kaiken jälkeen lämpöhalvaukseen kotilaitumelle. Pizza selvisi ja me pidimme pizzakekkerit hiehonmetsästykseen osallistuneille. Herkkua sai syödä hyvällä omatunnolla, sillä askelia oli kertynyt jahdin aikana kiitettävä määrä.
Entä Pizzan seikkailun aiheuttama tautiriski? Suora kontakti toiseen, tautitilanteeltaan tuntemattomaan karjaan, oli tosiasia. Lainattu kuljetuskärry ei ollut ainakaan desinfioitu ja traktorin renkaiden mukana saattoi siirtyä vaikka mitä laitumelta toiselle.
Hiehot olivat yli kolme kuukautta laitumella karanteenissa. Mahdolliset taudit, kuten hitaasti itävä pälvisilsa, ehtisivät puhjeta kesän aikana. Seurasimme mahdollisia oireita, kuten ihomuutoksia, yskää ja ontumista. Salmonellanäytteet todettiin puhtaiksi ennen siirtoa kotinavettaan. Hiehot lääkittiin loislääkkeellä, sillä häntäkapi olisi saattanut tulla matkamuistona karjaan. On ymmärrettävää, että katastrofitilanteen sattuessa ajatukset eivät ensimmäisenä ole tautiasioissa. Toisen tilan eläimiin kontaktissa ollut nauta pitäisi eristää muista vähintään kuukaudeksi ja harkita tilanteen mukaan ihon ja sorkkien desinfektiota, lääkityksiä ja näytteenottoa tautien varalta.
Normaaliarjessa tilalle ostettujen uudiseläinten eristäminen tai pitäminen omana ryhmänään jonkin aikaa on suositeltavaa, sillä se pienentää karjan tautiriskiä ja vähentää muutoksesta naudoille aiheutuvaa stressiä. Eläinkauppaa harkitessa kannattaa pyytää myyjältä karjan terveystodistus ja tutustua siihen. Todistus kun ei ole vakuutus ostoeläimen tautivapaudesta, vaan seloste tilan tautitilanteesta.
Paras tapa hankkia tilalleen tarttuva tauti on ostaa se eläimen mukana!
Milla Hiekkaranta
asiantuntijaeläinlääkäri
Eläinten terveys ETT ry/Naseva