Mycoplasma bovis

Mycoplasma bovis – taudinkuvaus

Ajankohtainen M. bovis -tilanne Suomessa

Lisätietoa Mycoplasma bovis -tartunnasta (Ruokavirasto)

Mycoplasma bovis -vastustusohjelma

ETT ry ylläpitää Mycoplasma bovis vastustusohjelmaa lypsykarja- ja emolehmätiloille (ohjelma päivitetty 28.2.2017)

Vastustusohjelmaan sisältyy terveydenhuoltokäynnit puolen vuoden välein, oireseuranta ja ohjelman mukaiset näytteenotot M. boviksen varalta. Uudiseläimet ostetaan vain vastustusohjelmaan kuuluvilta tiloilta ja käytetään terveystodistusta. Tila noudattaa sille laadittua tautivastustussuunnitelmaa.

Vastustusohjelmaan liitytään täyttämällä Mycoplasma bovis -vastustusohjelman liittymislomake ja palauttamalla se Nasevaan, PL 221, 60101 Seinäjoki tai skannaamalla allekirjoitetun lomakkeen naseva(at)ett.fi sähköpostiin. Ohjelmaan liittyvälle tilalle on tehtävä ensisijaisesti Nasevan Biocheck-tautisuojausarviointi tai laadittava Tautiriskien kartoituslomake nautatiloille, joka tallennetaan Nasevan Tautitorjunta-sivulle liitetiedostoksi.

Tautiriskien kartoituslomakkeen täyttöohje

Näytteenotto-ohjeita

Jos haluat liittyä M. bovis -vastustusohjelmaan

M. bovis -vastustusohjelmasta löytyvät yksityiskohtaisemmat ohjeet näytteenottoon.

Jos epäilet M. bovis -tartuntaa (tuottaja/eläinlääkäri)

Epäilytapauksissa teetä aina tutkimus:

  • Toimita esim. lääkitsemätön oireileva vasikka Ruokavirastoon tutkittavaksi
  • Kutsu eläinlääkäri ottamaan syväsively/keuhkohuuhtelunäytteet tai sierainlimanäytteet 1-6 kk ikäisistä oireilevista vasikoista Ruokaviraston ohjeiden mukaan.
  • Erityistapauksissa eläinlääkäri voi ottaa verinäytteet 20 %:sta 6-12 kk ikäisiä eläimiä serologiseen tutkimukseen (lisäohjeita alla). Vasta-ainetutkimuksen tulosten tulkinta saattaa kuitenkin olla vaikeaa.
  • Toimita utaretulehdusnäytteet aina PCR-tutkimukseen, koska M. bovis ei löydy muilla maitonäytteiden tutkimusmenetelmillä (lisäohjeita alla).
  • Ks. myös M. bovis -vastustusohjelma, kohta C.

M. bovis -tutkimukset

1. Sierainlimatutkimukset PCR-menetelmällä ja vasta-ainetutkimukset nautojen verinäytteistä (seerumi):

2. Utaretulehdus- ja tankkimaitonäytteet tuottaja voi itse ottaa ja lähettää ne tutkittavaksi PCR-menetelmällä alla mainittuihin laboratorioihin:

  • Valio, Seinäjoki
    • Valion tuottajat voivat lähettää tankkimaitonäytteen kuten normaalin utaretulehdusnäytteen. Lähetteeseen maininta ”tankkimaitonäyte, M. bovis -vastustusohjelma”.
    • Tulos tulee laboratoriosta suoraan Nasevaan.
  • Movet Oy, Kuopio
    • Muista laittaa lähetteeseen, että haluat tuloksen Nasevaan.

Laita vastustusohjelmaan kuuluviin tankkimaitotutkimuslähetteisiin korvanumeroksi ”0000” ja lehmän nimeksi ”tankkimaito”. Näytetulos tulee suoraan Nasevan Utareterveys-sivulle, jos olet sallinut näytetulosten lähettämisen Nasevaan.

M. bovis -tartuntatilat

M. bovis -tartunta aiheuttaa lisätyötä ja kustannuksia, mutta siitä voi myös päästä eroon alla olevia ohjeita ja eläinlääkärin laatimaa tilakohtaista riskinhallintasuunnitelmaa noudattamalla. Tartunnan saanut lypsykarja- ja emolehmätila voi osoittaa tartuntariskin olevan samalla tasolla kuin normaalilla Naseva-tilalla riskinhallintasuunnitelmaa noudattamalla ja ottamalla kolme kertaa sierainlimanäytteet vastustusohjelman näytteenotto-ohjeen mukaisesti negatiivisin tuloksin. Mikäli tartuntatila sitoutuu riskinhallintaan sovitulla tavalla, ETT subventoi saneeraustarkoituksessa otettujen sierainlimanäytteiden tutkimista neljällä näytteenottokerralla.

Ohjeita tiloille, joilla on todettu Mycoplasma bovis -tartunta

”Mycoplasma bovis -tartunnan vaikutukset ja vastustus suomalaisessa nautakarjataloudessa” -hanke ja ETU-terveydenhuollon nautaeläinlääkäriryhmä ovat 15.3.2016 laatineet ohjeita niille lypsykarja- ja emolehmätiloille, joilla on todettu M. bovis -tartunta.

M. bovis on todettu – kuinka toimit?

Lihanautatiloilla ohjeita noudatetaan soveltuvin osin ja lisäksi noudatetaan teurastamon antamia ohjeita välitysvasikka– ja teurasnautaliikenteeseen.

Perusperiaatteet M. bovis -tartunnan hallintaan lypsykarjatilalle:

  1. Poista M. bovis -utaretulehduslehmät
  2. Erottele vastasyntyneet vasikat erilleen tartunnankantajista
  3. Noudata eläinlääkärin laatimaa tilakohtaista riskienhallintasuunnitelmaa.

Yleisiä ohjeita Mycoplasma bovis -tartuntatilalle

Eläinvälitys Mycoplasma bovis -tartunnan saaneilta tiloilta

Lääkehoitosuositukset Mycoplasma bovis -positiiviselle nautatilalle on tarkoitettu eläinlääkäreiden avuksi, kun suunnitellaan sairaiden eläinten hoitoa M. bovis -tartuntatilalla. Lisää ohjeita samassa yhteydessä toteutettavaan olosuhteiden parantamiseen ja hengitystietulehdusten ennaltaehkäisyyn löytyy nautaterveydenhuollon ohjeista.

Tuotantotilojen puhdistus ja desinfiointi Mycoplasma bovis -positiivisilla tiloilla

  • Pesuohjetta sovelletaan tilakohtaisesti eläinlääkärin riskienhallintasuunnitelman mukaan.

Tartunnan laajuuden selvitys M. bovis -tartuntatilalla

Kun M. bovis -tartunta todetaan lypsykarja- tai emolehmätilalla, tehdään selvitys tartunnan laajuudesta ETT:n ohjeiden mukaisesti. Tartuntaa seurataan ja tartuntariskiä tilan sisällä ja sieltä ulospäin hallitaan riskinhallintasuunnitelman ja sovitun M. bovis -vastustusohjelmaan perustuvan näytteenotto-ohjelman mukaisesti.

Ks. myös M. bovis -vastustusohjelma kohta C2.

Nautaterveyteen liittyvissä asioissa ota yhteyttä

Milla Hiekkaranta
Asiantuntijaeläinlääkäri
Puh. 050 340 7495
etunimi.sukunimi@ett.fi