Taudinaiheuttajat
Taudinaiheuttajia ovat bakteerit, virukset, loiset, alkueläimet, sienet, bakteeri- ja homemyrkyt.
Taudinaiheuttajat siirtyvät yksilöstä toiseen eri tekijöiden välityksellä
- kosketus (esim. pälvisilsa)
- pisarat (esim. hengitystievirukset ja -bakteerit)
- eritteet (esim. salmonella, sikaruusu ja sikadysenteria)
- ihminen (esim. ihollaan, vaatteissaan, jalkineissaan)
- biologiset vektorit, kuten linnut (esim. salmonella), jyrsijät (esim. salmonella ja sikadysenteria), hyönteiset tai muut eläimet
- mekaaniset tekijät, kuten kuljetuskalusto tai työvälineet.
Taudinaiheuttajat pääsevät tunkeutumaan elimistöön
- horisontaalisesti
- hengitysteiden kautta
- suun kautta
- sukuelinten kautta
- rikkoutuneen ihon tai limakalvon kautta
- vertikaalisesti
- emästä sikiöön
Eri taudinaiheuttajat kulkeutuvat eri reittejä riippuen siitä, mikä on ko. taudinaiheuttajan kohde-elin elimistössä.
Leviämiselle altistavia tekijöitä
- kontrolloimaton eläinkauppa ja eläinkuljetukset
- suuri eläintiheys (tila- tai aluetasolla)
- piittaamattomuus tautisuojauksesta
- maantieteelliset erityispiirteet, asutuskulttuuri
Zoonoosit
Jotkut taudit voivat tarttua myös eläimestä ihmiseen tai ihmisestä eläimeen: näitä tauteja kutsutaan zoonooseiksi. Tällaisia ovat esim. salmonella, sikaruusu, trikinelloosi, sikainfluenssa ja pälvisilsa. Lisätietoa zoonooseista (Zoonoosikeskus).
Leviämisriski
Suurimman riskin saada uusi eläintauti tuotantoeläinyksikköön tai maahan muodostaa uusien eläinten hankinta. Muita riskitekijöitä ovat mm. tuotantoeläinyksikössä kävijät (etenkin eri tiloilla kiertävät tai muuten eläinten kanssa tekemisissä olevat), ulkomaan matkat sekä haittaeläimet (villilinnut ja jyrsijät) tuotantoeläinten rehujen saastuttajina.
Tautiepäilyyn liittyviä ohjeita
Muista näytteenotto tautiepäilyissä ja tarvittaessa ilmoitus Sikavaan.
Ruokaviraston ohjeet: Sikojen tautidiagnostiikka – näytteenotto ja -lähetys
ETU-sikatautityöryhmän ohjeita sikojen tautitutkimuksista (PDF)
