Laiduntaminen on osa nautojen lajinmukaista käyttäytymistä ja lehmien laidunkauden aloituksesta onkin monin paikoin tehty mediatapahtuma, jolla pyritään parantamaan suomalaisen kotieläintuotannon imagoa. Samassa yhteydessä puhutaan tuotannon vastuullisuudesta ja eläinten hyvinvoinnin huomioon ottamisesta. Näin varmasti onkin, ja mikäs sen mukavampaa, kuin laitumella käyskentelevä lehmikarja kauniina kesäisenä päivänä, jos vaikka vielä johtajalehmällä on kello kaulassa.
Karjan laiduntaminen ei ole kuitenkaan eläinten hoidon kannalta aivan niin yksinkertainen asia, kuin äkkiseltään voisi luulla. Laidunnettaessakin on syytä huolehtia hyvästä ruokinta- ja juomavesihygieniasta samaan tapaan kuin sisäruokintakaudellakin. Maakunnissa tilakäynneillä ajellessa tulee katseltua maailmaa ”salmonellasaneeraajan” silmin, mihinkäs sitä tavoistaan pääsee. Silloin tällöin näkee laitumia ja tilanteita, joista ei oikein voi todeta muuta kuin että ”riskillä mennään”, syyspuolella yleensä useammin kuin keväällä.
Laidunrehun riittävyydestä on erityisesti luonnonlaitumien kohdalla syytä varmistua ja varsinkin syyspuolella joudutaan eläimille useinkin tarjoamaan lisärehua. Rehun loppuminen laitumelta on riski myös eläinten hyvinvoinnille. Ruokintapaikkojen tulee olla kovapohjaisella alustalla, jotta niiden ympärystä ei polkeudu kurakolle. Vaihtoehtoisesti täytyy ruokintapaikkoja siirtää riittävän usein. Pellossa mahaansa myöden rämpivät, likaiset naudat eivät varmuudella paranna kuluttajien mielikuvaa suomalaisesta kotieläintuotannosta.
Lisäruokinta on pyrittävä järjestämään niin, etteivät eläimet vedä rehua maahan, polje sitä alleen ja syö maahan polkeutunutta rehua. Maassa rehu likaantuu ja on alttiina jyrsijöille ja linnuille, jolloin siihen liittyy myös salmonellatartunnan riski. Ruokintapaikat täytyy myös pitää puhtaina ja vanha, syömättä jäänyt rehu poistaa riittävän usein. Erityisesti maahan varissut väkirehu tai vilja houkuttelee paikalle myös haittaeläimiä.
Eläimille täytyy aina myös laitumella olla tarjolla puhdasta juomavettä lähellä niiden tavanomaisia oleskelupaikkoja. Nauta juo mieluummin laitumelle muodostuneesta vesilammikosta, kuin kävelee juoma-altaalle, jos sinne on vähänkään pitempi matka. Seisovaa vettä sisältävät lammikot on paras aidata laidunalueen ulkopuolelle, koska niissä saattaa olla eläinten terveydelle haitallisia koli – ym. bakteereita salmonellasta puhumattakaan. Linnut käyttävät usein laitumien juoma-altaita, -kuppeja ja lammikoita kylpypaikkoinaan. Laitumien ja ulkotarhojen juoma-altaat ja -kupit onkin syytä puhdistaa sekä tarvittaessa desinfioida säännöllisesti ja niiden tulee olla myös puhdistettavissa. Hyvälaatuinen juomavesi parantaa myös lehmien maitotuotosta. Vesi on halpa rehu, mutta lehmät eivät juo mielellään esim. koko kesän puhdistamatta olleesta vanhasta kylpyammeesta, jossa kasvaa vihreää levää.
Olli Ruoho
Asiantuntijaeläinlääkäri, ETT ry