Mikä Mycoplasma bovis on ja mitä se aiheuttaa?
Mycoplasma bovis on mykoplasmoihin kuuluva bakteeri. Se on yksi tärkeimmistä ja yleisimmistä naudan hengitystietulehdusten aiheuttajista maailmanlaajuisesti. Mycoplasma bovis on Suomessa tärkeä keuhkotulehduksen ja utaretulehduksen aiheuttaja, jonka lisäksi se voi aiheuttaa nivel-, korva- ja silmätulehdusta sekä luomisia.
Miksi Mycoplasma bovis on merkittävä ongelma nautatiloilla?
Mycoplasma bovis aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä, koska se johtaa sairastuneiden eläinten vähentyneeseen tuottavuuteen, hoitokustannuksiin ja mahdollisiin eläinten menetyksiin. Tartunta heikentää karjan hyvinvointia. Tauti lisää tarvetta antibioottien käytölle.
Miten Mycoplasma bovis leviää?
Mycoplasma bovis leviää tilalta toiselle yleensä oireettomien kantajaeläinten mukana. Tartunta leviää pääasiassa suorassa kontaktissa sairastuneiden eläinten tai niiden eritteiden kautta, kuten yskösten, maidon ja sierainvuodon välityksellä. Se voi levitä myös kontaminoituneiden välineiden ja ihmisten kautta, jotka ovat olleet tekemisissä tartunnan saaneiden eläinten kanssa.
Voiko tauti tulla tilalle pakastesperman tai alkioiden välityksellä?
M. bovis -tartunta on mahdollinen pakastesperman tai sairastuneen sonnin sperman kautta. M. bovis -tartuntariskiä alkioiden välityksellä pidetään vähäisenä.
Voiko ostettu siitossonni tuoda taudin tilalle?
Tilalle ostettu siitossonni voi olla M. bovis -bakteerin oireeton kantaja. Eläimet kannattaa ostaa M. bovis -vastustusohjelman A-tasolla olevalta tilalta, jolloin riski tartunnan saamisesta ostoeläimen mukana on minimoitu.
Voiko taudin saada toiselta tilalta hankitun ternimaidon välityksellä?
Utaretulehdusmaito levittää tartuntaa tehokkaasti vasikoihin. Jos toisen tilan ternimaito on peräisin lehmästä, jolla on M. bovis -tartunta, tartunnan leviäminen ternimaidossa on mahdollista.
Voiko tauti tarttua tilojen yhteisten eläinkuljetusvälineiden välityksellä?
Tartunta voi levitä kontaminoituneiden eli saastuneiden välineiden välityksellä. Eläinkuljetusvälineet voivat myös levittää tartuntaa, jos niitä ei ole pesty ja desinfioitu huolellisesti ennen seuraavan tilan eläinten kuljetuksia.
Voiko huoltohenkilö tuoda taudin toiselta tilalta?
Tartunta voi levitä kontaminoituneiden välineiden tai vaatetuksen välityksellä. Huoltohenkilön välineiden mukana tartunnan leviäminen on mahdollista, jos niitä ei ole pesty ja desinfioitu ennen seuraavalle tilalle menoa. Huoltohenkilölle kannattaa tarjota tilan omat suojavaatteet käyttöön.
Tarttuuko Mycoplasma bovis ulkona, mikäli laitumella olevat eri tilojen naudat ovat lähietäisyydellä?
M.bovis leviää yleensä turpakontaktissa tai pisaratartuntana naudasta toiseen. Oireettomia eläimiä laitumella ei katsota oleelliseksi riskiksi naapurin laiduntaville eläimille, mikäli turpakosketus ei ole mahdollista ja laitumien aitojen välissä on vähintään muutama metri.
Mitkä ovat Mycoplasma bovis -tartunnan oireet naudoilla?
Oireet voivat vaihdella, esimerkiksi:
-
- Kuume
- Yskä ja hengitysvaikeudet (keuhkotulehdus)
- Utaretulehdus
- Ontuminen ja turvotus nivelissä (niveltulehdus)
- Silmä- ja sierainvuoto
- Pään kallistaminen ja tasapainovaikeudet (korvatulehdus)
- Mahdollisia hedelmällisyysongelmia
Miten Mycoplasma bovis -tartunta diagnosoidaan?
M. bovis– tartunta voidaan diagnosoida näytteiden viljelyllä, PCR-testillä tai vasta-aineita tutkimalla. Viljely- ja PCR-testiä käytetään mm. hengitystie-eritteiden, maidon tai nivelnesteen tutkimiseen. Vasta-aineita voidaan tutkia verestä tai maidosta. Vasta-aineet kohoavat yleensä muutaman viikon kuluttua tartunnasta. Vasta-ainemäärityksiä käytetään karjadiagnoosin tekemiseen, koska yksittäisen eläimen negatiivinen vasta-ainetulos ei ole aina luotettava. Mikäli karjassa on useita vasta-ainepositiivisia nautoja, karjassa on ollut tai on M. bovis -tartunta.
Jos karjassa todetaan Mycoplasma bovis –vasta-aineita, mitä se tarkoittaa?
Jos karjan verinäytteissä tai tankkimaitonäytteessä todetaan M.bovis -vasta-aineita, se tarkoittaa sitä, että vasta-ainepositiiviset eläimet ovat jossain vaiheessa olleet tekemisissä M. bovis -bakteerin kanssa. Vasta-aineiden löytymisestä ei voida päätellä, onko karjassa tutkimushetkellä olemassa aktiivinen M. bovis -tartunta. Mahdollista aktiivista tartuntaa voidaan selvittää jatkotutkimuksilla.
Voiko Mycoplasma bovis -tartuntaa ehkäistä?
Tartuntariskiä voidaan vähentää seuraavilla toimenpiteillä:
-
- Ostamalla karjaan uudet eläimet M. bovis -vastustusohjelmaan kuuluvasta karjasta, josta on tutkittu tautia säännöllisesti
- Ostoeläimistä pyydetään eläinlääkärin laatima terveystodistus
- Uusien eläinten karanteeni ja terveysseuranta ennen karjaan tuomista
- Hyvä tautisulku ja lastaustila
- Vasikkakasvattamon kertatäyttöisyys
- Hygieniakäytäntöjen parantaminen, kuten välineiden puhdistus ja desinfiointi
- Sairastuneiden eläinten eristäminen terveistä
- Säännöllinen näytteenotto sairastuneista eläimistä taudinaiheuttajan selvittämiseksi
- Säännöllinen terveydenhuolto ja eläinlääkärintarkastukset
Miten todistetaan, että karjassa ei ole Mycoplasma bovis –tartuntaa?
Karjan M. bovis -vapautta on vaikea todistaa varmuudella, koska yksittäinen oireeton kantaja voi olla testissä negatiivinen. M. bovis -tutkimuksia tehdään oireilevista eläimistä tartunnan poissulkemiseksi. Oireettomista nuorista eläimistä voidaan tutkia sierainlima- tai syväsivelynäytteitä bakteerin varalta ja vanhemmista eläimistä veri- tai maitonäytteitä vasta-aineiden varalta. Jos karjassa ei ole tartuntaan sopivia oireita eikä useammissa tutkimuksissa ole todettu bakteeria tai vasta-aineita, voidaan todeta, että karjassa ei todennäköisesti ole tartuntaa.
Miten voin testata, että nauta, jonka aion hankkia tilalleni, ei tuo mukanaan Mycoplasma bovis -tartuntaa?
Yksittäisen eläimen testauksella ei voida varmistaa, onko kyseinen yksilö M. bovis -bakteerin kantaja vai ei. Eläimet kannattaa ostaa M. bovis -vastustusohjelman A-tason tilalta, jolloin riski tartunnan saamisesta ostoeläimen mukana on minimoitu.
Mitä tarkoittaa Mycoplasma bovis -vastustusohjelman A-taso?
Vastustusohjelman A-tason tilalle on tehty tautivastustussuunnitelma M. bovis –tartunnan varalta. A-tasolle pääsemiseksi tilalta on tutkittu vastustusohjelman mukaisesti sierainlima- ja tankkimaitonäytteitä kielteisin tuloksin. Riippuen tilan tyypistä ja toiminnasta, vastustusohjelman mukaisia tutkimuksia tehdään säännöllisesti myös A-tasolla pysymiseksi.
Vastustusohjelmaan sisältyy terveydenhuoltokäynnit puolen vuoden välein, oireseuranta ja ohjelman mukaiset näytteenotot M. boviksen varalta. Uudiseläimet ostetaan vain vastustusohjelmaan kuuluvilta tiloilta ja käytetään terveystodistusta. Tila noudattaa sille laadittua tautivastustussuunnitelmaa.
Hankittaessa eläimiä vastustusohjelman A-tason tilalta M. bovis -tartunnan riski on pienempi kuin ohjelmaan kuulumattomalta tilalta hankittaessa.
Miten Mycoplasma bovis -tartuntaa hoidetaan?
Hoito voi olla haastavaa, koska Mycoplasma bovis on usein vastustuskykyinen eli resistentti monille antibiooteille. Vasikoiden hengitystie- ja niveltulehdusta hoidetaan antibiooteilla ja kipulääkkeellä. M. bovis -utaretulehduslehmää ei hoideta antibiooteilla huonon paranemisennusteen vuoksi, vaan lehmä tulee eristää karjasta nopeasti ja poistaa tartuntariskin takia. Jos M. bovis -utaretulehduslehmien määrä nousee hyvin korkeaksi, mietitään toimenpiteitä yhdessä ETT:n ja muiden asiantuntijoiden kanssa.
Miten Mycoplasma bovis –tartunnasta pääsee eroon?
M.bovis -tartunta aiheuttaa lisätyötä ja kustannuksia, mutta siitä voi myös päästä eroon ETT:n laatimia ohjeita ja eläinlääkärin laatimaa tilakohtaista riskinhallintasuunnitelmaa noudattamalla.
Kun M. bovis -tartunta todetaan lypsykarja- tai emolehmätilalla, tehdään tarvittaessa selvitys tartunnan laajuudesta ETT:n ohjeiden mukaisesti. Tartuntaa seurataan ja tartuntariskiä tilan sisällä ja sieltä ulospäin hallitaan riskinhallintasuunnitelman mukaisesti.
M.bovis –tartunnan vastustamisessa tärkeintä on ehkäistä taudin leviäminen tartuntatilan sisällä ja tilalta ulospäin uusille tiloille. Taudin leviämisen ehkäiseminen tilan sisällä saadaan aikaan tartuntapainetta laskemalla ja estämällä tartunnan leviäminen eläinryhmästä toiseen.
Lypsykarjatilalla selvitetään ensin ETT:n ohjeiden mukaisesti kaikki mahdolliset M. bovis -utaretulehduslehmät ja toimitaan ohjeiden mukaan. Tämän jälkeen tartuntaketjun katkaiseminen lähtee uusista syntyneistä vasikoista. Tärkeintä on estää uusien vasikoiden tartunnan saanti vanhemmista eläimistä. Uudet syntyneet vasikat pidetään mahdollisimman pitkään, mutta vähintään 6 kk ajan erillään muista naudoista puhtaissa tiloissa. Kun eläimet siirretään muiden kanssa samaan tilaan puhtaisiin karsinoihin, estetään turpakosketus jo positiiviseksi tiedettyihin niin kauan kun mahdollista eli käytännössä kunnes hiehot siirretään lehmien joukkoon. Nuorimmat eläimet erittävät enemmän bakteeria ja vanhemmat eläimet yleensä puhdistuvat vähitellen itsestään, jos eivät saa tartuntaa uudelleen.
Emokarjojen saneeraamisesta on vähän tutkittua tietoa tällä hetkellä. Eläinryhmien yhdistelyä tulee mahdollisuuksien mukaan välttää ja ryhmien pitäminen yhtenäisinä esimerkiksi koko laidunkauden ajan vähentää tartuntapainetta.
Tartunnan saanut lypsykarja- ja emolehmätila voi osoittaa tartuntariskin olevan samalla tasolla kuin normaalilla Naseva-tilalla. Tämä toteutuu, kun tilalla ei enää esiinny M. bovis -tartuntaan viittaavia oireita, tilalla noudatetaan riskinhallintasuunnitelmaa ja otetaan kolme kertaa sierainlimanäytteet vastustusohjelman näytteenotto-ohjeen mukaisesti negatiivisin tuloksin.
Voiko ihminen saada Mycoplasma bovis -tartunnan?
Mycoplasma bovis ei ole zoonoosi eli se ei tartu ihmisiin.