”Mikäli tautia esiintyy sikalan lähiympäristön villisioissa, on tartunta tuotantosikalassa mahdollinen, vaikka tilalla noudatettaisiin kuinka tarkkoja tautisuojaustoimenpiteitä” kertoi Viron maatalousyliopiston lehtori Tarmo Niine ETT:n ASF-webinaarissa 19.12.2023. 
Webinaarissa Niine kertoi edelliskesän kahdesta tuotantosikatapauksesta Virossa. Tilakeskukset oli aidattu, koska ne sijaitsevat ASF-rajoitusvyöhykkeellä eli alueella missä tartuntoja esiintyy villisioissa. Lisäksi tiloilla vaihdettiin vaatteet ja jalkineet ennen sikalaan menoa, toisessa tosin sikalanoven ulkopuolella. Riskitekijäksi molemmissa tapauksissa osoittautui metsän läheisyys sekä toistuvat tarvikkeiden ja rehujen toimitukset tiloille. Tässä havainnossa konkretisoituu Biocheck-tautisuojausarvioinnin kysymykset, joilla kartoitetaan mm. rehutoimitusten toistuvuutta.
Taudin varhainen havaitseminen tärkeää
Taudin varhainen havaitseminen niin tuotantosikalassa kuin luonnonvaraisessakin villisiassa olisi Suomessakin tärkeää. Ruotsissa ensimmäinen varmistettu tapaus todettiin itsestään kuolleessa villisiassa, joka oli ollut kuolleena jo joitain viikkoja. Taudin leviäminen villisioissa perustuu professori Arvo Viltropin mukaan pääsääntöisesti tautiin kuolleiden raatojen välityksellä. Viron ja muun Euroopan havaintojen perusteella taudin leviäminen villisioissa on suhteellisen hidasta (n. 30–50 km vuodessa), mutta leviämisnopeus riippuu myös villisikatiheydestä tautialueella.
”ASF ei halua levitä tuotantosikalassa”
Viron yhdistelmäsikalassa sairastui ensin vain kaksi vastaporsinutta emakkoa. Oireina todettiin kuume ja syömättömyys, joita pidettiin maitokuumeen (MMA) oireina. Hoito ei kuitenkaan tehonnut ja parin päivän päästä sairastui pari emakkoa lisää korkeaan kuumeeseen. Yksi emakko kuoli ja se avattiin tilalla. Emakolla todettiin verta vatsaontelossa. Löydöksen perusteella otettiin näytteet afrikkalaisen sikaruton varalta ja ne osoittautuivat positiiviksi.
Taudin leviämisen kannalta on huolestuttavaa, että tauti alkaa usein muutaman eläimen sairastumisena. Virolaisten kokemuksen mukaan tauti todetaan aluksi vain muutamassa eläimessä tai yhdessä karsinassa. Edellä mainitusta yhdistelmäsikalastakin ehdittiin lähettää lihasikoja teuraaksi ensimmäisten oireiden ilmaantumisen jälkeen.
Klaus Depner on useissa kongressiesityksissään tuonut esiin, että afrikkalainen sikarutto tarttuu siasta ja sikalaosastosta toiseen hitaasti mutta taudin tappavuus on suuri.
Villisikakanta toipuu nopeasti taudinpurkauksesta
Afrikkalainen sikarutto todettiin Virossa ensimmäisen kerran vuonna 2014. Tehostettu metsästys alkoi vuoden kuluttua ensimmäisistä tautitapauksista ja villisikojen määrä laski sekä taudin aiheuttamien kuolemien että metsästyksen myötä hyvin alas. Nyt metsästysmäärät ja villisikakanta ovat kuitenkin lähes samalla tasolla kuin ennen taudinpurkausta vuonna 2014. Afrikkalaista sikaruttoa on villisioissa todettu viimeisen vuoden aikana kahdessa ryvästymässä eteläisessä ja itäisessä Virossa. Maan länsiosissa ei ole todettu tautitapauksia viimeisen vuoden aikana. Saarenmaan viimeisimmät viruslöydökset ovat viiden vuoden takaa, mutta ASF-vasta-aineita on löytynyt vielä vuosi sitten kuolleista ja metsästetyistä villisioista – myös nuorista noin kahden vuoden ikäisistä yksilöistä.
Tauti leviää villisioissa raatojen välityksellä melko hitaasti – noin 3-50 km vuodessa. Kesäaikaan villisikatapauksia todetaan yleensä enemmän kuin talvella. Ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että vasta-ainepositiivinen sika voisi olla viruksen kantaja. Latvialaiset tutkijat ovat kuitenkin havainneet villisikoja, joilla on vasta-aineita veressä ASF-virusta vastaan sekä virusta elimissä, mutta ei veressä. Tutkimus antaa viitteitä, että Baltiassa voi olla viruksen kantajaeläimiä, jotka eivät ole kuolleet tautiin. Tällaisen eläimen raato voi levittää tartuntaa luonnossa tai metsästettynä ihmisen mukana lihatuotteissa.
Webinaarin tallenne ja esitykset (linkki)