Afrikkalainen sikarutto (ASF) -tilanne Euroopassa

  • Artikkelin kategoria:Yleinen

Afrikkalainen sikarutto (ASF) leviää jatkuvasti Euroopassa. Afrikkalainen sikarutto on uhka myös Suomelle ja sen leviäminen Suomen lähialueilla on huolestuttavaa. Sikaloiden tautisuojaus on tärkeää, jotta tauti ei pääse Suomen tuotantosikaloihin. Afrikkalaista sikaruttoa vastaan ei ole toistaiseksi Euroopassa hyväksyttyä toimivaa ja turvallista rokotetta.

 

Afrikkalainen sikarutto (ASF) leviää Euroopassa

Afrikkalaista sikaruttoa ei ole koskaan todettu Suomessa, mutta tauti on levinnyt laajalti villisikoihin Suomen lähialueilla Baltiassa ja itäisen Euroopan alueella. Taudin esiintymistä villisioissa seurataan Suomessa kattavasti metsästetyistä ja kuolleena löydetyistä villisioista otetuin näyttein.
Tähän mennessä ASF on todettu 28 Euroopan maassa sen jälkeen, kun se levisi Eurooppaan vuonna 2007. Vuonna 2024 kesäkuuhun mennessä ASF on raportoitu 14 EU-maassa.
Viimeisimmäksi ASF on todettu Euroopassa villisioissa ja useissa sikaloissa läntisen Saksan alueella kesän 2024 aikana ja Pohjois-Italiassa heinäkuun lopulla 2024. Aiemmin ASF on todettu Saksassa vain Puolan vastaisella rajalla sekä villisioissa että sikatiloilla. Puolassa ASF on jatkanut leviämistään ja sitä todetaan joka puolella maata. Albaniassa ASF todettiin ensimmäistä kertaa helmikuussa 2024. Balkanin alueella raportoidaan jatkuvasti uusia tartuntoja. Latviassa ja Liettuassa on tänä vuonna todettu uusia tapauksia sekä kotisioissa että villisioissa. Ruotsissa syksyllä 2023 todettu tartunta villisioissa saatiin hallintaan eikä Ruotsissa ole todettu uusia tartuntoja sen jälkeen.
Maailman laajuisesti vuoden 2022 tammikuun jälkeen ASF on raportoitu 50 maassa. Kyseisenä aikana seitsemän uutta maata on raportoinut ASF-tartunnasta ja yhdeksän maata tartunnan leviämisestä uudelle alueelle. Tartunta jatkaa siis leviämistään uusille alueille ja uusiin maihin jatkuvasti.

Sikalan tautisuojaus on tärkeää

Sikalan tautisuojaus on tärkeää, jotta ASF ja muut taudinaiheuttajat eivät pääse tuotantosikalaan. ETT:n nettisivuilta löytyy ohjeita sikalan yleisestä tautisuojauksesta sekä tietoa afrikkalaisesta sikarutosta ja siltä suojautumisesta.
Villisika on mahdollinen sikaruton levittäjä Suomessa kuten muuallakin Euroopassa. Villisikakannan pitäminen pienenä metsästyksellä vähentää ASF:n leviämisriskiä. Villisikojen pitäminen poissa tuotantosikaloiden ympäristöstä, esimerkiksi aitaamalla sikala, on oleellinen osa tautisuojausta ASF-riskiä vastaan.

Investointitukea voi hakea sikaloiden aitaamiseen

Valtioneuvosto hyväksyi maaliskuussa 2024 asetusmuutoksen, jonka perusteella sikaloiden aitaamisen bioturvan parantamiseksi voi saada investointitukea. Sikalaa ympäröivä aita estää luonnoneläinten, kuten villisikojen, pääsyn sikalan läheisyyteen. Aidan avulla voidaan estää myös kutsumattomien vieraiden pääsy sikalaan.
Maatalouden investointitukea voi hakea sikalan ympärille rakennettavaan aitaan, jolla suojataan sikalaa afrikkalaiselta sikarutolta. Varsinkin alueilla, joilla on villisikoja, aita sikalan ympärillä tehostaa tautisuojaa estämällä villisikojen pääsyn pihapiiriin.
Sikavaan kuuluvilta sikatiloilta, joille on tehty Biocheck-arviointi, on kysytty arvioinnissa sikalan ympärillä olevasta aidasta. Aita sikalan ympärillä oli 5 % :lla niistä tiloista, joiden ympäristössä on villisikoja.

Rokotteita yritetään kehittää

Afrikkalaista sikaruttoa vastaan yritetään kehittää rokotetta jatkuvasti, mutta niiden kehitys on vaikeaa. Vietnamissa on kehitetty ja otettu käyttöön toistaiseksi ainoa ASF-rokote. Kehitetyt rokotteet eivät ole useinkaan olleet turvallisia käytössä, vaan ne ovat aiheuttaneet sivuvaikutuksia rokotetuissa eläimissä ja jopa taudin leviämistä. Tapettua virusta sisältävät rokotteet tarjoavat vain heikon suojan tautia vastaan. Viruksen ominaisuuksia ei tunneta vielä tarpeeksi hyvin, jotta hyvin toimivan kaupallisen rokotteen kehittäminen olisi onnistunut. Lisäksi laboratorioille, joissa kehitetään rokotetta afrikkalaista sikaruttoa vastaan, on asetettu tiukat turvallisuusvaatimukset. Tällaiset turvallisuusvaatimukset täyttäviä laboratorioita on vähän, mikä osaltaan vaikeuttaa rokotekehitystä.