Varoajan pidentäminen tarvittaessa

31.1.2023

Ruokavirasto muistuttaa eläinlääkäreitä: pidennä varoaikaa, kun suurennat annosta tai pidennät kuuria

Riittävien varoaikojen määrääminen ja niiden noudattaminen on tärkeä osa eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarviketurvallisuuden varmistamista. Varoajan määrää aina hoitava eläinlääkäri. Lainsäädäntö edellyttää, että eläinlääkärin on pidennettävä tuotantoeläimelle antamansa tai annettavaksi määräämänsä lääkevalmisteen varoaikaa, jos on todennäköistä, että lääkevalmisteen antamisesta aiheutuu jäämiä tavanomaista pidemmäksi ajaksi. Valmisteyhteenvedossa tai pakkauksessa olevat varoajat pätevät vain silloin, kun valmistetta käytetään valmisteyhteenvedossa hyväksytyllä annostuksella ja kuurin pituudella.

Erityisen tärkeää on arvioida varoajan riittävyyttä käytettäessä ns. vanhoja antibiootteja sisältäviä valmisteita, joilla myyntilupa on usein myönnetty nykykäsityksen mukaan liian alhaisella annostuksella ja joilla annostuksia suurennetaan lähes rutiinisti. Näitä ovat esimerkiksi penisilliini-, sulfonamidi-trimetopriimi- ja oksitetrasykliinivalmisteet.

Eläinlääkärien on kiinnitettävä erityisesti huomiota varoaikojen pidentämiseen bentsyylipenisilliiniprokaiinia käytettäessä, sillä vaikuttava aine poistuu hitaasti pistokohdista. Jos bentsyylipenisilliiniprokaiinia annostuksella 20.000 KY/kg sialle, suosituksena on, että teurasvaroajaksi tulisi määrätä vähintään 14 vrk. Tämä on teurasvaroaika valmisteella, jolla on edellä mainittu annos valmisteyhteenvedossa. Jos kuuria pidennetään yli 5 vrk:n, voi myös tämä vaatia varoajan pidentämistä edelleen.

Mitään yksinkertaista kaavaa varoaikojen pidentämiselle ei ole, koska tutkimustieto ei ole riittävää. Pidennystarve riippuu lääkevalmisteesta ja siitä, onko suurennettu annosta ja samalla pidennetty kuurin pituutta. Ruotsalaiset ovat joskus aiemmin käyttäneet nyrkkisääntönä sitä, että annoksen kaksinkertaistuessa varoaika on kaksinkertaistettava. Siihen, mitä varoajalle on tehtävä kuuria pidennettäessä, ei ole mitään yleistä ohjetta.

Varoaikojen pidentämisen lisäksi eläinlääkärin on hyvä varmistaa, että tilalla on injektiotekniikka ja pistokohdat tiedossa. Kuurin aikana pistokohtia tulee vaihdella, ettei lääkettä kerry yhteen pistokohtaan suuria määriä. Yhteen kohtaan pistäminen voi edelleen hidastaa lääkkeen poistumista pistokohdasta.

Jos varoaikaa ei ole pidennetty riittävästi lääkkeen annostuksen kasvaessa, tuottajalle voi tulla hankaluuksia, kun hän toimittaa eläintä teuraaksi. Jos teurastamossa toimivalla virkaeläinlääkärillä on syytä epäillä esimerkiksi ketjuinformaatiotietojen perusteella, että varoaika ei ole ollut riittävää, hän on velvollinen selvittämään asiaa. Käytännössä tämä tarkoittaa eläimen ruhon ja elimien pysäyttämistä ja ns. epäilynäytteen ottamisen mahdollisten lääkejäämien osoittamiseksi. Ruho voidaan hyväksyä vasta sen jälkeen, kun tutkimustulokset ovat käytettävissä. Jos teurastamossa toimivalla virkaeläinlääkärillä herää epäily, ettei eläinlääkäri ole toiminut lainsäädännön mukaisesti, hänellä on velvollisuus ilmoittaa läänineläinlääkärille epäilystään eläinlääkärin toiminnan selvittämiseksi.

Lisätietoja

Liisa Kaartinen ja Kaija-Leena Saraste, Ruokavirasto

sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@ruokavirasto.fi