Tarttuvien tautien leviäminen

Taudinaiheuttajia ovat bakteerit, virukset, loiset, alkueläimet, sienet, bakteeri- ja homemyrkyt.

Taudinaiheuttajat siirtyvät yksilöstä toiseen mm.:

  • kosketuksen (esim. pälvisilsa)
  • pisaroiden (esim. hengitystievirukset ja -bakteerit)
  • eritteiden (esim. salmonella, EHEC, leptospira)
  • elävien vektoreiden, kuten ihmiset (esim. salmonella), vertaimevät hyönteiset (esim. bluetongue), linnut (esim. salmonella), jyrsijät (esim. salmonella) tai muut eläimet
  • mekaanisten vektoreiden, kuten kuljetuskalusto tai työvälineet, välityksellä.

 

Taudinaiheuttajat pääsevät tunkeutumaan elimistöön:

  • horisontaalisesti:
    - hengitysteiden
    - suun
    - sukuelinten
    - rikkoutuneen ihon tai limakalvon kautta
  • vertikaalisesti:
    - emästä sikiöön tai emälinnusta munaan

Eri taudinaiheuttajat kulkeutuvat eri reittejä riippuen siitä, mikä on ko. taudinaiheuttajan kohde-elin elimistössä.

Leviämisriski

Suurin riski saada uusi eläintauti tuotantoeläinyksikköön tai maahan on eläinkauppa. Seuraavaksi suurimman riskin muodostavat tuotantoeläinyksikössä kävijät (etenkin eri tiloilla kiertävät tai muuten eläinten kanssa tekemisissä olevat), ulkomaanmatkat, rehut ja haittaeläimet (villilinnut ja jyrsijät).

Leviämiselle altistavia tekijöitä ovat mm.:

  • kontrolloimaton eläinkauppa, eläinkuljetukset
  • suuri eläintiheys (suuret yksiköt lähellä toisiaan)
  • piittaamattomuus tautisuojauksesta
  • maantieteelliset erikoispiirteet, asutuskulttuuri

 

Jotkut taudit voivat tarttua myös eläimestä ihmiseen tai ihmisestä eläimeen: näitä tauteja kutsutaan zoonooseiksi. Tällaisia ovat esim. salmonella, EHEC, pälvisilsa ja sikaruusu. Lisätietoa zoonooseista (Zoonoosikeskus).

Vuosi 2012 on Tarttuvat taudit -teemavuosi.

© ETT ry