BTV-3 eläinlääkäreille

Sinikielitauti eli bluetongue serotyyppi 3 (BTV-3) on polttiaisvälitteinen orbiviruksen aiheuttama märehtijöiden ja kamelieläinten tauti. Sinikielitauti on EU-eläinterveyssäännöstössä C-luokan eläintauti, jota epäiltäessä on ryhdyttävä toimenpiteisiin.
Suomella on sinikielitaudista vapaa asema EU:ssa:

• Märehtijöiden ja sukusolujen tuonti maista, joissa sinikielitautia esiintyy, on rajoitettua.
• Rokottaminen sinikielitautia vastaan on sallittua.

Syksyllä 2024 BTV-3 tartuntaa havaittiin Pohjoismaissa; Tanskassa, Norjan eteläosassa sekä Ruotsin lounaisosassa. Vasta-aineita on todettu oireettomistakin karjoista Tanskassa ja Ruotsissa.

Tautitilanne pohjoismaissa oli vuonna 2025 rauhallinen, mutta Ruotsissa virusta on löydetty luoduista vasikoista. Loppuvuodesta 2025 tautia löydettiin Liettuasta.

 Linkki Ruotsin tautiseurantaan (SVA).

BTV-3 serotyypin aiheuttama tauti on uusi Euroopassa, joten tutkimustietoa ja kokemuksia on vasta kertymässä. Belgiassa ja Alankomaissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että taudista on aiheutunut tuotantotappioita nautatiloille:

• Nautojen kokonaiskuolleisuudessa on havaittu noin 1 % nousua ja maidontuotannossa 1 % laskua.
• Yksittäisten tilojen tappiot ovat olleet merkittäviä.
• Taudista on aiheutunut myös hedelmällisyyden heikkenemistä ja vasikkatuotoksen laskua.

Ruotsissa ja Norjassa taudinkuva syksyllä 2024 on ollut lieväoireisempi. Näissä maissa syntyi vuonna 2025 virustartunnan vuoksi epämuodostuneita tai heikkoja vasikoita.

Tartunnan leviämistä Suomeen on vaikea ennustaa, sillä siihen vaikuttaa mm. ilmavirtaukset, joiden mukana virusta kantavat polttiaiset voivat kulkeutua Suomeen. Rokotettujen eläinten suuri osuus muissa maissa, lähinnä Ruotsissa, voi vaikuttaa hidastavasti tartunnan leviämiseen. Polttiaiskausi on voimakkaimmillaan loppukesästä-alkusyksystä.

On syytä huomata, että polttiaisia esiintyy kaikkialla Suomessa ja että Schmallenberg-virus, jota myös Culicoides-lajit kantavat, levisi 10 vuotta sitten suureen osaan Suomea. Mahdollisuudet sinikielitautitartunnan tulemiseen ovat siis olemassa. Suomen riski saada tartunta kasvaa, mikäli tauti leviää polttiaiskaudella esimerkiksi Ruotsin itäosiin tai Viroon.

Tartunta leviää virusta kantavien polttiaisten tai vireemisten märehtijöiden mukana. Karjan sisällä tartunta voi levitä myös injektioneulojen välityksellä. Tartunnan saanut sonni voi levittää virusta sperman välityksellä. Tartunnan leviäminen pakastesperman välityksellä on estetty eläinterveyssäännöstön vaatimilla spermanluovuttajien testauksella. Tartunta alkioiden välityksellä on epätodennäköinen.

• • Polttiainen saa tartunnan imiessään verta virusta kantavasta märehtijästä.
  • Virus muuntuu tartutuskykyiseksi polttiaisessa noin viikossa, riippuen ympäristön lämpötilasta.
  • Kun polttiainen seuraavan kerran ruokailee, virus siirtyy uuteen märehtijään.
  • Nauta voi olla oireeton taudin kantaja.
  • Nauta voi olla vireeminen jopa kaksi kuukautta.

• Suojautuminen polttiaisilta
  • Eläinten pitäminen sisätiloissa hämärän aikaan, jolloin polttiaiset ovat aktiivisia
  • Puhaltimien käyttö navetassa vaikeuttaa polttiaisten lentämistä
  • Polttiaisten lisääntymiselle suosiollisten eli seisovaa vettä tarjoavien laidunten välttäminen
  • Hyönteiskarkotteilla ei ole todettua tehoa taudin ehkäisyssä
• Hallittu eläinkauppa
  • Ostettavan eläimen lähtökarjan terveydentilan tarkistaminen sekä terveystodistus
• Lääkitsemisen riskit
  • Vaihda neulaa – Virus voi tarttua naudasta toiseen injektioneulan välityksellä
• Rokotukset
  • Rokotuksilla lievennetään oireita ja vähennetään taudin leviämistä
  • Rokottamista pidetään tärkeimpänä sinikielitaudin ennaltaehkäisykeinona. Rokotteet eivät kuitenkaan estä taudin leviämistä tai taudin tuloa karjaan, vaan vähentävät taudista johtuvia tuotannon menetyksiä.
  • Rokottaminen on sallittua koko maassa.

• Sinikielitautivirus aiheuttaa limakalvojen tulehduksen.
• Oireet voivat olla epäspesifisiä ja saattavat näkyä vain yksittäisillä naudoilla karjassa.
• Taudin oireet voivat kestää kolme viikkoa.
• Tartunta voi olla myös subkliininen.
• Näytteenotto on välttämätöntä diagnoosin varmistamiseksi ja diffinä olevan suu- ja sorkkataudin poissulkemiseksi. 

• Tiineet lehmät ja hiehot ovat erityisen alttiita taudille.
  Tartunta tiineyden loppuvaiheessa voi aiheuttaa luomisia tai vasikan ennenaikaisen syntymän
• On mahdollista, että vasikat syntyvät viruksen kantajina.
• Sinikielitaudin tartunta tiineyden alkuvaiheessa voi myös johtaa siihen, että vasikat syntyvät heikkoina, ”dummy calves” tai epämuodostuneina. Vasikoilla on todettu hydrokefalusta sekä isoaivojen puuttumista.
• Jalostussonnien hedelmällisyys voi heikentyä tulehduksen tai kuumeen vuoksi.

• Tautia epäiltäessä sekä tilallisella että eläinlääkärillä on ilmoitusvelvollisuus virkaeläinlääkärille
• Virkaeläinlääkäri ottaa näytteet taudin varalta
  • Verinäyte EDTA tai kudosnäyte, erillisen ohjeen mukaan
  • Näytteenottokulut valtion varoista (C-luokan tauti)
  • Tuloksen lähettäminen Nasevaan, muista merkintä lähetteeseen

• Bluetongue BT -erityistilanne merkitään Nasevaan
  • Välitysliikenne teurastamon erityisjärjestelyin
  • Ei suositella siirtoja tai uudiseläinmyyntiä “vapaille alueille” polttiaiskauden aikana
  • Ei vaikutusta teuraiden noutoon tai maidon keräilyyn
  • Erityistilanne voidaan päättää viimeistään polttiaiskauden loputtua
  • Nasevan erityistilanneohje
• Sairaiden oireenmukainen hoito
  • Kirjaa taudin sairastaneet naudat Nasevaan seurantaa varten
  • Muu tarttuva tauti 449 + lisätieto BTV
• Estä leviäminen injektioneulojen välityksellä
• Vähennä polttiaiskontaktia
• Rokottaminen ei ole suositeltavaa akuutin taudinpurkauksen aikana
• Eläimillä, joilla on ollut BTV-3-tauti, on todennäköisesti elinikäinen immuniteetti.
  • Vasta-aineet voidaan tarvittaessa osoittaa laboratoriotestillä (ELISA, Ruokavirasto)

Rokottaminen on tiloille vapaaehtoista ja omakustanteista. Rokottamisen tulee perustua eläinlääkärin tekemään riskinarvioon ja ohjeistukseen.

• Rokotustarpeeseen on vaikutusta
  • karjatyypillä
  • karjan sijainnilla maassa – ollaanko riskialueella?
  • alueen märehtijätiheydellä
  • laiduntamisella, laitumien sijainnilla
  • polttiaisten esiintymisellä
  • eläinsuojien olosuhteilla
  • tuottajan näkemyksellä

• BTV-3 rokotteet on tuotu EU-markkinoille nopeasti vuonna 2024, poikkeusluvalla.
• Rokotus ei suojaa täysin tartunnan leviämiseltä ja taudilta, mutta lievittää oireita ja vähentää kuolleisuutta.
• Rokottamisen hyöty-haitta-arviota ei ole saatavilla.
• Rokottamattomat naudat, joille voi kehittyä pitkäkestoinen, jopa 60 vrk viremia ilman vakavia oireita, voivat olla jatkuva tartuntalähde polttiaisille.
• Korkea rokotuskattavuus nautakarjoissa vähentää tartuntapainetta ja hidastaa taudin leviämistä.

• ETT ja Ruokavirasto uutisoivat tartuntatilanteesta verkkosivuillaan ja ajantasainen kartta todetuista tartunnoista löytyy Ruokaviraston Avoin tieto -sivuilta.
• Todettujen tartuntatapausten ympärillä, noin 150 km säteellä, voidaan rokottaa riskinarvioon perustuen.
• Muilla alueilla kannattaa seurata taudin leviämistä ja harkita rokotuksia ennen kuin sinikielitaudin kliiniset tapaukset lähestyvät maantieteellisesti.
• Lähestymisnopeus riippuu sääolosuhteista ja sitä on vaikea ennustaa.
• On huomioitavaa, että immunisointi kestää noin 6 viikkoa rokotusohjelman aloittamisesta.
• Mikäli rokotteiden saatavuus on heikko, pitäisi lampaiden sekä laiduntavien nautojen rokotukset olla etusijalla.
• Loppusyksystä, kun lämpötila laskee pysyvästi alle 10 asteen, viruksen lisääntyminen polttiaisissa päättyy ja tartuntariski vähenee merkittävästi.
• Polttiaiset kuolevat, kun lämpötila painuu nollaan. Rokotuksiin ei ole enää loppuvuodesta sään viiletessä järkevää ryhtyä, vaan siirtää aloittaminen seuraavaan vuoteen.

Euroopan lääkevirasto (EMA) ja Fimea ovat antaneet myyntiluvan kolmelle nautojen BTV-3 rokotteelle, Bultavo 3, Syvazul BTV 3 ja Bluevac-3.

• Lääkkeiden varalleluovutuksessa oleville tiloille voidaan luovuttaa rokotteita, kunhan lääkityssuunnitelma on päivitetty.
• Muilla nautatiloilla eläinlääkäri rokottaa naudat.
• Jos ajaudutaan tilanteeseen, jossa taudin uhka on kriittinen ja eläinlääkäriresurssit loppuvat, rokotteiden luovutus tiloille on mahdollista lääkitsemislain 15 § perusteella. Tämän rokotustavan käyttöönotosta on ilmoitettava viipymättä läänineläinlääkärille.

Emo- ja lypsykarjoissa voidaan rokottaa kaikki karjan eläimet tai kohdentaa:

• Laiduntavat naudat
• Emot ja lypsylehmät
• Jalostuseläimet, erityisesti siitossonnit
• Tiineet ja tiineytettävät hiehot

Vasikoiden ja nuorkarjan rokottaminen riskinarvion mukaan

Rokottaminen naudanlihantuotantotiloilla

Rokottaminen riskinarvion perusteella.

Rokottamisen kustannushyötysuhde on heikompi lihanautakasvattamoissa, sillä altistuminen polttiaisille ja sinikielitaudin aiheuttama tuotannonmenetys (kuolleisuus ja kasvun hidastuminen) on niissä oletettavasti vähäisempää.

Naudoille annetaan 2 injektiota 3 viikon välein.

Immuniteetti saavutetaan noin 3 viikon kuluttua tehosterokotuksesta

• Immuniteetin kestosta ei ole tietoa.
• Rokotteen tehostaminen vuoden kuluttua perusrokotuksista on epävirallinen suositus tällä hetkellä.
• Maternaaliset vasta-aineet saattavat heikentää rokotteen tehoa.
• Rokotettujen lehmien vasikoiden rokottaminen valmisteyhteenvedon mukaisesti.

• Fimean hyväksymät, Suomessa käytettävissä olevat BTV 3-rokotteet:

ETT on laatinut eläinlääkäreiden avuksi suunnitelmapohjan 2026_Sinikielitauti_rokotusohje_nautatilalle.

• Rokotteet on pidettävä viileässä (2 °C – 8 °C) kuljetuksen ja säilytyksen ajan.
• Rokote ei saa jäätyä. Säilytettävä valolta suojassa.
• Avatun pullon säilyvyysaika on vain 10 tuntia. Pidä avattu pullo viileässä.
• Vältä injektiopullojen lävistämistä moneen kertaan.
• Rokotettavien eläinten on oltava terveitä. Eläimiä, joilla on kuumetta tai muita kliinisiä oireita, ei saa rokottaa; epäselvissä tapauksissa ruumiinlämpö on mitattava ennen rokotusta.
• On todennäköistä, että BTV-3-rokotetta voidaan rokottaa samanaikaisesti muiden rokotteiden kanssa. Sivuvaikutusten ja paikallisten kudosreaktioiden riskin minimoimiseksi eri rokotteet olisi pistettävä kaulan vastakkaisille puolille.
• Riski taudin leviämisestä käytettyjen neulojen välityksellä on olemassa, joten neula on vaihdettava jokaisen eläimen välillä.
• Rokotetta voidaan käyttää tiineyden aikana.

• Lääkkeiden varalleluovutustiloilla rokotukset täytyy kirjata Nasevaan noin viikon kuluessa rokotuspäivästä.
• Muillakin nautatiloilla kirjaamista Nasevaan tulee suositella.
• ETT raportoi rokotustiedot tarvittaessa Ruokavirastolle, sillä tieto on tärkeää kansallisen tautitilanteen seuraamiseksi.
  • Karjanomistaja kirjaa rokotuksen Nasevaan hoitokoodilla 691
  • Eläinlääkärit koodilla 826
  • Hoitokerta 1 aloitusrokotukselle ja 2 tehosterokotukselle.