Ohje päivitetty 6.2.2025
Karanteenilla tarkoitetaan tuontieläinten eristämistä muista eläimistä siten, että tarttuvien tautien leviämisriski voidaan minimoida. Tämä tehdään estämällä suorat (eläinten väliset) ja epäsuorat (esim. ihmisen, rakenteiden, haittaeläinten tai työvälineiden välityksellä) kontaktit tuontieläinten ja muiden eläinten välillä.
Karanteeniaikana tuontieläinten terveyttä tarkkaillaan huolellisesti. Tarttuvaan tautiin viittaavista oireista ilmoitetaan välittömästi karanteenia valvovalle eläinlääkärille, jonka ohjeiden mukaisesti ryhdytään mahdollisiin näytteenottoihin ja tutkimuksiin.
Karanteeniaikainen eristys mahdollistaa tuontieläinten hyvinvointia parantavan sopeutumisen uuteen ympäristöön, hoitajaan, rehustukseen yms. ennen yhdistämistä tilan muiden eläinten kanssa.
Karanteenia koskevat vaatimukset
1. Tuoja ilmoittaa ETT:lle karanteenia valvovan eläinlääkärin, joka tarvittaessa käy tarkastamassa ja hyväksymässä karanteenitilan ennen eläinten tuloa. Tämä voi olla esimerkiksi tilan oma terveydenhuoltoeläinlääkäri.
2. Eläinlääkäri käy tarkastamassa eläinten kliinisen terveydentilan karanteeniaikana ainakin kerran (suositus: nauta- ja sikakaranteenit ensimmäisen viikon aikana, siipikarja noin kolmen viikon ikäisenä).
Tuoja on aina velvollinen tarkastamaan tuodut eläimet ja tuontia koskevat asiakirjat. Karanteenia valvova eläinlääkäri voi auttaa tuojaa tuontiasiakirjojen tarkistamisessa.
Viranomainen voi lisäksi tehdä riskiperusteisia tarkastuksia.
3. ETT ohjeistaa tapauskohtaisesti riittävän karanteeniajan (suositus: naudat vähintään 30 vrk, siat tapauskohtaisesti, siipikarja vähintään 8–12 viikkoa).
4. Karanteenille asetettavat vaatimukset:
‐ Ei samassa pihapiirissä mitään muita eläimiä (ei samaa, eikä eri eläinlajia).
ETT:n suositus: vähintään 3 km etäisyys muihin tuotantoeläintiloihin. Vakavan tautitapauksen sattuessa tartunnan saaneen tilan ympärille muodostetaan 3 km levyinen suojavyöhyke, jonka sisällä sijaitseville
tuotantoeläintiloille voidaan määrätä toimenpiteitä, kuten tutkimuksia, eläinten lopettaminen tms.
‐ Erillinen rakennus tai laidun (vain märehtijöille), jossa eläinten hoito voidaan järjestää asiallisesti ja eläinsuojelumääräysten mukaisesti täysin erillään muista eläimistä. Myös eläinten turvallinen käsittely esim. näytteenottotilanteessa on huomioitava varmistamalla niiden kiinnipitomahdollisuus.
‐ Karanteenista vastaavalla hoitajalla ei ole kontaktia muihin saman lajin eläimiin (tai esim. nauta/sikakaranteenin hoitajalla ei muihin sorkkaeläimiin). Karanteeniaikana ulkopuolisia kävijöitä ei päästetä kontaktiin tuontieläinten kanssa. Käytännössä vain eläinten hoitaja ja karanteenia valvova eläinlääkäri käyvät karanteenissa.
‐ Karanteenissa käytetään vain sinne varattuja suojavaatteita (haalarit, suojajalkineet) ja muita varusteita ja työkaluja. Samoilla vaatteilla ja varusteilla ei mennä muille karjatiloille. Suojavaatteet pestään niin, että mahdolliset taudit eivät leviä niiden välityksellä.
‐ Karanteenin haittaeläintorjunnasta huolehditaan asianmukaisesti.
5. Karanteenissa käytetään tautisulkua ja noudatetaan muita ETT:n ohjeiden mukaisia tautisuojaustoimia.
‐ Nautatilan tautisulku
‐ Sikatilan tautisulku
‐ Siipikarjatilan tautisulku
6. Karanteenissa sairastuneet eläimet tutkitaan ja kuolleet eläimet toimitetaan tutkittavaksi karanteenia valvovan eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti kuolinsyyn selvittämiseksi. Mikäli kuolinsyy on kuitenkin selkeästi muu kuin tartunnallinen tekijä, raadot voidaan hävittää karanteenia valvovan eläinlääkärin ja ETT:n luvalla määräysten mukaisesti siten, ettei niistä aiheudu tautiriskiä.
7. Karanteenitilat pestään ja desinfioidaan asianmukaisesti karanteenin päätyttyä. Jätteet hävitetään määräysten mukaisesti ja lanta kalkitaan ennen sen levittämistä. Mikäli karanteeniaikana on todettu jokin tarttuva tauti, jätteiden ja lannan käsittelystä annetaan erilliset ohjeet tartunnan mahdollisen saneerauksen yhteydessä.
8. ETT voi myös asettaa erityisvaatimuksia tuontieräkohtaisesti alkuperämaasta, eläinlajista, tautitilanteesta yms. riippuen.