Lintuinfluenssa

Aiheuttaja:

• Influenssavirus A, josta esiintyy kaikkiaan 144 eri alatyyppiä, riippuen H- ja N-pintavalkuaisaineiden eri yhdistelmistä.
• Virukset jaotellaan taudinaiheuttamiskykynsä perusteella matalapatogeenisiin (heikosti tautia aiheuttaviin) tai  korkeapatogeenisiin (voimakkaasti tautia aiheuttaviin). Lintujen korkea-patogeeniset virukset ovat kuuluneet  H5- ja H7- alatyyppeihin.

Ihmisestä toiseen tartuntoja on raportoitu tähän mennessä vain H1- ja H2–tyypeillä, ei H5!

Ominaisuuksia:

• Virus ei lisäänny elimistön ulkopuolella vaan tarvitsee aina elävän solun lisääntyäkseen.
• Lintuinfluenssavirus säilyy linnun/siipikarjan elimistön ulkopuolella tartuntakykyisenä poikkeuksellisen hyvin, mikäli ympäristö on kostea ja viileä, esim. lietteessä 105 vrk, kuivalannassa 30-35 vrk (4ºC) tai 7 vrk (20ºC);  myös luonnonvesissä.
• Virus ei säily kauaa kuivassa, lämpimässä ja happamassa ympäristössä eikä auringonvalossa (UV-säteily). Happamat desinfektioaineet, rasvaliuottimet ja kuumuus (yli 60ºC) tuhoavat viruksen nopeasti.

Isäntäeläin:

• Kyseessä on ensisijaisesti lintujen tauti! H5N1-virus tarttuu helposti lintuihin ja siipikarjaan. Yleisimmin influenssaviruksia on eristetty ankoista.
• Muilla eläinlajeilla kuin kissoilla ei ole lintujen lisäksi raportoitu H5N1-tapauksia
• Yhtään ihmisten sairastumista villilinnuista, muista eläimistä tai ympäristöstä ei ole tähän mennessä raportoitu! Kaikki sairastuneet ihmiset olivat käsitelleet (esim. kynineet) sairastunutta siipikarjaa ilman asianmukaisia suojavarusteita (esim. käsineitä).
• Sian ja ihmisen influenssavirukset ovat lähisukua lintuinfluenssaviruksille ja niitä on muualla eristetty esim. kalkkunoista. 

Leviäminen:

• Sairastunut lintu erittää virusta ulosteeseen tai hengityselimistä erittyvään limaan.
• Tartunnan voi saada ainoastaan, mikäli virusta pääsee suuhun/nokkaan/hengitysteihin.
• Virus voi levitä suoran eläinten välisen kontaktin, viruksella saastuneen rehun, veden, työvälineiden, ihmisen yms. välityksellä siipikarjaan.
• Oireettomat, tartunnan saaneet villi-, muutto-, vesi- ja häkkilinnut sekä siat ja ihmiset voivat levittävää tartuntaa välillisesti.

Esiintyvyys:

• Matalapatogeenisia lintuinfluenssaviruksia esiintyy ympäri maailmaa yleisesti luonnonlinnuissa (Huom! eivät välttämättä aiheuta niiden sairastumista) ja ajoittain myös tuotantosiipikarjassa. H5- ja H7-tyypin matalapatogeeniset influenssavirukset saattavat muuntautua korkeapatogeenisiksi, minkä vuoksi myös niiden esiintymistä seurataan erityisen intensiivisesti.
• Korkeapatogeenisen viruksen aiheuttamia vakavia tautitapauksia esiintyy ajoittain sekä luonnonvaraisilla linnuilla että tuotantosiipikarjalla esim. alatyypit H5N1, H5N2, H7N1, H7N7.
• Vuodesta 2002 lähtien korkeapatogeenisen lintuinfluenssan alatyyppi H5N1 on levinnyt Kaakkois-Aasian endeemiseltä alueelta Eurooppaan ja Afrikkaan. Suomea lähimpänä viruksen aiheuttama taudinpurkaus todettiin vuonna 2006 Ruotsissa ja Tanskassa vesilinnuissa. Myös Saksassa H5N1 on löytynyt sekä luonnonvaraisista linnuista että tuotantosiipikarjasta useita kertoja viime vuosien aikana.

Itämisaika:

• Yleensä n. 3-5 vrk (vaihtelee muutamasta tunnista kahteen viikkoon)

Oireet:

• Vaihtelevat viruksen patogeenisuudesta (tartunnan aiheuttamiskyvystä), lintulajista, lintujen iästä ja vastustuskyvystä riippuen.
• Äkillinen korkea kuolleisuus (jopa 100%), apaattisuus, ruokahaluttomuus, muninnanlasku, pään alueen turvotus jne. Saattaa esiintyä hengitystieoireita, ripulia jne.
• Huom! vesilinnut (ennen kaikkea ankat) ovat yleensä erittäin vastustuskykyisiä ja voivat toimia siipikarjavirusten oireettomina levittäjinä (kuten Newcastlen tauti, lintuinfluenssavirukset).

Hoito:

• Ei hoitoa.

Ennaltaehkäisy:

• Tautisuojautuminen ulkomaan tilavierailuilla: suojajalkineiden ja vaatteiden käyttö tilavierailulla, elävän siipikarjan kanssa kontaktia vältettävä, ehdoton 48 h -sääntö ja saunominen kotimaahan palatessa.
• Siipikarjan maahantuonti ETT:n ohjeiden mukaan (sis. mm karanteenitoimet ja  lintuinfluenssatutkimukset).
• Kotimaassa eläinaineksen ostot ainoastaan  Siipikarjaliiton hyväksymiltä tiloilta.
• Tautisuojautumistoimenpiteet tilalla:  ETT:n 10 ohjetta! Tärkeää estää suorat ja epäsuorat kontaktit luonnonlintuihin ja muihin siipikarjatiloihin.
  Tautisulku käyttöön: eri jalkineet ja suojavaatteet tuotantotilassa.
  Rehujen ja kuivikkeiden suojaus villilinnuilta ja jyrsijöiltä, jyrsijöiden hävitys, asiallinen raadonhävitys.
  Ei luonnonlintujen ruokintaa tuotantorakennusten välittömässä läheisyydessä!
• Nykyiset tautisuojausohjeet ovat riittävät viruksen pitämiseksi poissa tuotantosiipikarjatiloilta, mikäli annettuja ohjeita on noudatettu.

Vastustus:

• OIE:n listaama, helposti leviävä eläintauti, EU:n taholta vastustettava eläintauti
• Seuranta Suomessa (Evira)

Taloudellinen merkitys:

• Helposti leviävä eläintauti, jonka vuoksi voidaan määrätä stamping out eli koko siipikarjan hävitys tilalta ja 3 km säteeltä tartuntatilasta.
• Aiheuttaa elinkeinolle huomattavia taloudellisia tappioita sekä suoraan että välillisesti.
• Vain osa tappioista korvataan EU:n/valtion varoin.