ILT (Infectious Laryngotracheitis) eli kurkunpään ja henkitorven tulehdus

Aiheuttaja:
• Kanan Herpes-virus 1.
• Virus on kestävä: säilyy esim. hengitystie-eritteissä ja kananraadoissa +13-23°C lämpötilassa 10-100 vrk, jäätyneenä jopa vuosia. Ei säily pitkään isäntäeläimen ulkopuolella.
• Tiedot viruksen lämmönkestävyydestä vaihtelevat: tuhoutuu erään tutkimuksen mukaan +55 °C 15 minuutissa, toinen tutkimus taas toteaa 1% infektiivisyydestä säilyvän yhden tunnin kuumennuksessa +56 °C.
• Virus on herkkä yleisesti käytetyille desinfiointiaineille.

Isäntäeläin:
• Yleisimmin kana. Fasaani, riikinkukko ja peltopyy voivat myös saada tartunnan.

Esiintyvyys:
• Yleinen Euroopassa ja muualla maailmassa. Kontrolloidaan yleisesti rokotuksin.
• Endeemisenä takapihakanaloissa ym. harrastesiipikarjalla, esim. Ruotsissa. Riski tuotantosiipikarjalle!
• Suomessa ensimmäinen tapaus vuonna 1962. Viimeinen tunnettu tapaus todettiin vuonna 1978. Taudin mahdollisesta esiintyvyydestä suomalaisissa takapihakanaloissa ei ole ollut vuosiin tutkittua tietoa, kunnes ILT helmikuulla 2012 varmistui oireilevan harrastekanalan näytteistä Lounais-Suomessa. Tuotantosiipikarjalla seuranta siipikarjan terveystarkkailuohjelman puitteissa.

Leviäminen:
• Aikaisemmin usein laaja leviäminen voimakkain oirein, nykyään usein paikallinen leviäminen lievin oirein.
• Tilalta toiselle useimmiten lintujen siirron kautta.
• Ei leviä munan kautta. Uutta lintuainesta voidaan tuottaa hautomalla terveiden kanojen puhtaita ja ehjiä sekä desinfioituja siitosmunia; kuitenkin edellyttäen, että hautojalaitteisto ja kaikki välineet (kuljetuslaatikot yms.) on myös puhdistettu ja desinfioitu. Akuutisti sairaiden kanojen munia ei tule hautoa.
• Parvessa leviää suoran kosketuksen tai ilman välityksellä. Voi levitä myös saastuneiden työvälineiden tai esim. kuivikkeiden kautta.

Itämisaika:
• 4-12 vrk.

Oireet:
• Aikaisemmin usein voimakkaat hengitystieoireet: vaikeutunut hengitys nokka auki, yskä, rahiseva tai vinkuva hengitys, ysköksissä verta. Korkea kuolleisuus (90-100 % sairastuneista, parvessa keskimäärin 10-20 % linnuista)
• Nykyään usein lievempi tai erittäin lievä muoto: huonovointisuus, muninnan lasku, vetistävät silmät, sidekalvontulehdus, sierainvuoto. Kuolleisuus alhainen (5 % sairastuneista, 0,1-2 % parvesta).
• Oireiden kesto vaihtelee niiden vakavuuden mukaan 1-4 vk (keskimäärin 10-14 vrk). Toipuneet linnut voivat pysyä viruksen kantajina ja levittää tartuntaa jopa koko elämänsä.
 
Diagnoosi:
• Kliininen kuva yhdessä serologian kanssa tai viruksen osoitus varmistavat diagnoosin.
• Serologinen diagnoosi eli vasta-aineiden osoitus ELISA-testillä.
• Viruseristys ja PCR mahdollinen viruksen osoittamiseksi.
• Jos serologinen tulos on epäilyttävä tai positiivinen, pyydetään uudet näytteet serologista ja mahdollisesti viruksen osoitusta varten.

Hoito:
• Ei hoitoa.

Ennaltaehkäisy:
• Siipikarjan maahantuonnissa noudatetaan ETT:n ohjeita: emojen terveystarkkailutulokset ja rokotustodistus sekä tuontikaranteeni, jossa tuodut linnut tutkitaan ILT:n varalta 8 vk iässä.
• Yleiset tautisuojautumisohjeet koskien eläinten ostoa, vierailijoita, suojautumista villilinnuilta, jyrsijöiltä ym., ei eri lintulajeja samalla tilalla!
• Tuotantosiipikarjan hankinta vain terveystarkkailuun kuuluvilta emotiloilta. Kertatäyttöisyys!
• Harrastekanaloihin uusien lintujen hankinta: mieluiten siitosmunina. Ei lintuja useilta eri tiloilta, vaan yhdeltä luotettavalta toimittajalta. Siirto omalle tilalle muutaman viikon ostokaranteenin kautta.
• Siipikarjan terveystarkkailuohjelma (munintakanat ja broilerit)
• Rokotus: yleisesti käytössä maailmalla, Suomessa kanoja ei rokoteta ILT:n varalta

Taloudellinen merkitys:
• Voi aiheuttaa huomattaviakin taloudellisia tappioita alentuneen muninnan ja vähentyneen poikastuotannon sekä lisääntyneen kuolleisuuden kautta.

Vastustus:
• Ei virallisesti vastustettava eläintauti
• Suomessa luokiteltu välittömästi ilmoitettavaksi (Evira) muuksi tarttuvaksi eläintaudiksi
• Kaikkiin epäilyttäviin oireisiin, kuten muninnanlaskuun, hengitystieoireisiin tai rehun/vedenkulutuksen poikkeamiin, on välittömästi reagoitava, otettava yhteyttä eläinlääkäriin ja toimitettava lintuja tutkittavaksi Eviraan. Tätä edellyttää myös ns. lintuinfluenssa-asetus, jonka mukaan tuottaja on velvollinen ilmoittamaan eläinlääkärille esim. seuraavista oireista:
 Rehun ja veden kulutuksen pieneneminen yli 20 prosentilla
 Munantuotannon pieneneminen yli viidellä prosentilla yli kahden päivän ajaksi
 kuolleisuuden nousu yli kolmeen prosenttiin viikossa