Pälvisilsa

Aiheuttaja:

• Trichophyton Verrucosum- sieni.

Esiintyvyys:

• Tavallisimmin naudoilla, mutta voi esiintyä myös muilla koti- ja lemmikkieläimillä.
• Esiintyy eri puolilla maailmaa.
• Todetaan Suomessa vuosittain 20-30 uudella tilalla, Ruotsissa selvästi yleisempi.
• Norjassa saatu vastustustoimien ansiosta huomattavasti vähenemään (viranomaisten toimesta vastustettava tauti; tartuntatiloille rajoittavat määräykset).

Leviäminen:

• Kosketustartuntana suoraan eläimestä toiseen, mutta voi levitä myös eläinten lähiympäristön, eri työvälineiden, kuljetusköysien, vaatteiden jne. välityksellä.
• Sisällä eläintiloissa voi levitä jopa ilmavirtausten kuljettaman pölyn mukana.
• Suurin leviämisriski tilalta toiselle eläinkaupan kautta; erityisesti nuoret mutta myös vanhat aiemmin infektoitumattomat eläimet herkkiä.

Sienen itiöt säilyvät navettaympäristössä useita vuosia; alle + 10 C lämpötilassa ja kuivissa olosuhteissa, kuten rakenteisiin kertyneessä pölyssä jopa 10 vuotta. Nauta voi levittää tautia vielä puolen vuodenkin jälkeen oireiden häviämisestä. Täysin terveen näköinen ja jopa pälvisilsaa vastaan rokotettukin eläin voi kuljettaa itiöitä karvoissaan. Pälvisilsatartunnan saaneella tilalla saattaa tauti puhjeta uudelleen nuorissa eläimissä pitkänkin ajan kuluttua kliinisten oireiden häviämisestä.

Itämisaika:

•  Vähintään kolme viikkoa.

Oireet:

• Pälvisilsa näkyy iholla pyöreinä, reunoiltaan leviävinä, karvattomina läiskinä.
• Aluksi iho on punertava, mutta muuttuu vähitellen harmaaksi ja panssarimaiseksi.
• Tavallisesti läiskiä esiintyy pään ja kaulan alueella, mutta niitä voi olla myös muualla eläimen iholla.
• Tyypillisimmät oireet näkyvät vasikoissa, lehmillä tauti voi esiintyä pelkkinä punertavina karvattomina alueina.
• Oireet kestävät n. 2-6 kuukautta. Pälvisilsa ei aiheuta kutinaa, mutta ihovaurioihin pesiytyy helposti jälkitauteja, jotka saattavat aiheuttaa voimakastakin kutinaa.

Ennaltaehkäisy:

• Uusia eläimiä ostettaessa on syytä varmistaa lähtötilan pälvisilsavapaus.

Tarvittaessa tulee ostoeläimet rokottaa ennen tilalle tuontia sekä siirtää karanteeniin ja pestä pälvisilsaan tehoavalla aineella ennen siirtoa muiden eläinten luokse. Eläinnäyttelyissä ja huutokaupoissa tulee aina käyttää omia päitsiä ja hoitovälineitä. Mikäli välitysvasikoissa havaitaan pälvisilsaa, tulee siitä aina ilmoittaa teurastamon eläinvälitykseen. Tuotantotilojen puhtaanapito, kohtuullinen eläintiheys, lihanautakasvattamoissa osastojako, osastojen kertatäyttö sekä pesu ja desinfiointi aina erien välillä vähentävät pälvisilsan leviämistä ja eläinten sairastumisriskiä.

PÄLVISILSASANEERAUS

I. Lypsykarjat ja emolehmätilat:

Kaikki samassa tuotantoyksikössä olevat nautaeläimet rokotetaan kahdesti pälvisilsaan tehoavalla rokotteella 10-14 päivän välein. Tämän jälkeen rokotetaan tilalla syntyvät vasikat mahdollisimman pian syntymän jälkeen ja uudelleen 10-14 päivän kuluttua. Mikäli lehmä rokotetaan viimeisen tiineyskuukauden aikana, tulee se rokottaa uudelleen samanaikaisesti vasikkansa kanssa. Rokotusohjelmaa jatketaan 3-5 vuoden ajan, vaikka karjassa ei todettaisikaan pälvisilsaan viittaavia kliinisiä oireita. Eläimille kehittyy immuniteetti pälvisilsatartuntaa vastaan 3-4 viikon kuluttua toisesta rokotuskerrasta.

Eläimet, joissa on pälvisilsaan viittaavia kliinisiä oireita rokotetaan samanaikaisesti muiden eläinten kanssa, sillä rokotusten on todettu vähentävän sairastuneiden eläinten ympäristöönsä erittämää itiömäärää. Kyseiset eläimet eristetään mahdollisuuksien mukaan muusta karjasta ja niiden hoitoon varataan omat työvälineet, sillä ko. eläimet toimivat jatkuvana tartuntalähteenä. Pälvisilsaan sairastuneet eläimet käsitellään ko. sienitautiin tehoavalla aineella (Imaverol) vähintään kolme kertaa 2-4 viikon välein. Ympäristö sekä eläinten hoidossa käytettävät, eläimiin kosketuksissa olevat työvälineet käsitellään sieniin ja niiden itiöihin tehoavalla desinfiointiaineella (Virkon-S 1%).

Tuotantoyksikkö, jossa on pälvisilsaan sairastuneita eläimiä tyhjennetään mahdollisuuksien mukaan lämpimänä vuodenaikana eläimistä, pestään ja käsitellään pälvisilsaan tehoavalla desinfiointiaineella (Virkon-S 1 %). Kaikki irtoava lika ja roska tulee poistaa, sillä pälvisilsaitiöiden on todettu säilyvän jopa vuosia mm. kuivikkeissa ja navettarakenteisiin kertyneessä pölyssä.

Eloeläinten myynti ja osallistuminen näyttelyyn tms:

ETT:n suosituksena on, että pälvisilsatartunnan saanut tila myy eläimiä pitoon tai osallistuu näyttelyyn vasta sitten, kun ensimmäisestä rokotuskerrasta on kulunut vähintään kuusi kuukautta. Tämä sillä edellytyksellä, että viimeisten kliiniseen pälvisilsatartuntaan viittaavien oireiden katoamisesta on kulunut vähintään kolme kuukautta ja muut pälvisilsasaneeraukseen sisältyvät toimenpiteet on tehty. Saneerausta hoitava eläinlääkäri laatii kirjallisen saneeraussuunnitelman, johon on merkitty eläinten rokotus- sekä muut eläinten ja ympäristön käsittelypäivät. Eläinlääkäri seuraa eläinten terveydentilaa saneerauksen aikana ja dokumentoi toteutetut toimenpiteet.

II. Lihanautakasvattamot:

Kaikki tilalle tulevat vasikat rokotetaan mahdollisimman pian tilalle tulon jälkeen kahdesti 10-14 päivän välein. Tämä voidaan parhaiten toteuttaa kertatäyttöisessä vastaanotto-osastossa, josta eläimet voidaan siirtää vanhempien eläinten puolelle aikaisintaan 3-4 viikon kuluttua toisesta rokotuksesta. Rokotusohjelmaa jatketaan vähintään yhden kasvatuskierron ajan. Kliinisesti sairaat eläimet rokotetaan sekä eristetään mahdollisuuksien mukaan muista kasvattamossa olevista eläimistä esimerkiksi umpinaisilla väliaidoilla. Kliinisesti sairaiden eläinten käsittely kolme kertaa 2 – 4 viikon välein pälvisilsaan tehoavalla aineella (Imaverol) on suositeltavaa, samoin suositellaan niiden lähiympäristön käsittelyä sieniin ja niiden itiöihin tehoavalla desinfiointiaineella (Virkon-S 1%). Mikäli kasvattamo voidaan lämpimänä vuodenaikana tyhjentää eläimistä, puhdistetaan se perusteellisesti sekä käsitellään pälvisilsaan tehoavalla desinfiointiaineella (Virkon-S 1%).