Leptospiroosi

Aiheuttaja:

• Spiraalinmuotoinen pieni bakteeri (spirokeetta): Leptospira
• Monia eri serotyyppejä: esim. L. pomona (erityisesti sika), L. canicola, 
  L. icterohaemorrhagiae, L. grippotyphosa, L. hardjo (erit. nauta), L.bratislava jne.

Esiintyvyys:

• Zoonoosi! Esiintyy eri eläinlajeilla ja ihmisellä. Tartunnan kantajina toimivat ennen kaikkea jyrsijät (rotta, hiiri), tuotantoeläimet (sika, nauta, lammas, vuohi) sekä lemmikkieläimet (koira).
• Esiintyy kaikkialla maailmassa; kosteus ja lämpö edistävät oireellisten tapausten esiintymistä (endeemiset alueet). Riski: seisovat vedet, lätäköt yms.
• Suomessa harvinainen: Tilannetta on kartoitettu EELAn ja ETT:n yhteistyönä tutkimalla satunnaisotantana teurastamolle tulleiden sikojen verinäytteitä. Vuonna 1998 todettiin yleensä varsin alhaisia vasta-ainetasoja (lähinnä L. bratislava, L. hardjo) 8,8 %:ssa ja vuonna 1999 16,8 %:ssa tutkituista näytteistä. Vasta-ainepositiivisten eläinten lukumäärissä oli tilakohtaisesti varsin suuriakin eroja, mikä viittaa sikala- ja parttiakohtaiseen esiintymiseen. Tuontanto-olosuhteista ja hygieniatasosta riippuu, muodostuuko leptospiroosista tilakohtainen ongelma.

Leviäminen:

• Erittyy virtsaan ja leviää virtsan saastuttaman veden, rehun, sperman jne. kautta. Huom! Kantajaeläimet voivat erittää virtsassaan kuukausia parantumisen jälkeenkin!
• Tartunta saadaan limakalvojen (silmä, suolisto) tai vaurioituneen ihon kautta.
• Aiheuttaa pitkäkestoisen immuniteetin, joka suojaa uudelta tartunnalta.

Itämisaika:

• 7-14 vrk

Oireet:

• Tuotantoeläimillä useimmiten oireeton
• Luominen: lehmä tiineyden viimeisellä kolmanneksella, emakko viimeisten 2-3 tiineysviikon aikana (eri aikaan kuolleita sikiöitä)
• Emakoilla tiinehtymättömyys
• L. pomona voi aiheuttaa sioilla keltataudin (ikterus)
• Naudoilla harvoin akuutti leptospiroosi: kuume yli 40°C, ripuli, keltatauti, verinen maito

Diagnoosi:

• Ei tyypillisiä kliinisiä oireita eläimillä
• Varmistettava aina laboratoriotutkimuksin: vasta-ainetaso > 1:100 agglutinaatiotestillä tulkitaan positiiviseksi.
• Karjaongelma: tutkittava useita eläimiä samasta karjasta ja seurattava vasta-ainetason muuttumista.

Hoito:

• Herkkä useille antibiooteille
• Antibioottihoito tehokkain, kun se annetaan varhaisessa vaiheessa tartunnan jälkeen
• Dihydrostreptomysiini (DHS) 25 mg/kg (injektio) saattaa katkaista myös kroonisen kantajuuden (ei varmaa tutkittua tietoa)

Vastustus:

• OIE:n listaama eläintauti
• Luokitus Suomessa: välittömästi Eviralle ilmoitettava tarttuva eläintauti
• Rokotus käytössä maissa, joissa suuri ongelma (esim. USA); ei Suomessa

Torjunta tilatasolla:

• Tuontieläinten tutkimus ja/tai DHS-käsittely riskiperusteisesti
• Rottasota!
• Puhdas juomavesi! Ei luonnonvesiä juomavetenä (lätäköt, ojat)!
• Rehujen suojaus
• Hedelmällisyysongelmien yhteydessä Leptospiratutkimus