ETT RY:N OHJEITA KOSKIEN NAUTAELÄINTEN TUONTIA
SUOMEEN MUISTA EU-MAISTA
Riskienhallinta kannattaa
Monien EU-maiden tilanne nautojen tautien suhteen poikkeaa voimakkaasti Suomen
vastaavasta. Euroopassa esiintyy esim. naudan luomistautia (bruselloosi) ja tuberkuloosia, jotka on Suomesta hävitetty jo kymmeniä vuosia sitten. Nautojen hengitystieinfektio IBR on Pohjoismaiden ulkopuolella erittäin yleinen, kun se taas Suomessa saatiin kukistettua vuonna 1993 sen ehdittyä levitä viidelle tilalle eläintuonnin mukana maahan tultuaan. Myös nautojen BSE-tilanne poikkeaa eri Euroopan maissa huomattavasti toisistaan. BSE kuuluu tauteihin, joiden riskienhallinta eläinten tuonnin yhteydessä on todella vaikeaa, koska taudin tartuntamekanismia ei varmuudella tunneta, eikä tautia voida ainakaan nykyisillä menetelmillä tutkia elävästä eläimestä.
Esimerkkejä tuonnin kannalta ongelmallisista nautataudeista
Suu- ja sorkkatauti
Suu- ja sorkkatauti on yksi vaarallisimmista naudan tarttuvista taudeista. Tautia on viime vuosina esiintynyt EU-alueella yleisimmin Kreikassa, missä sekä naudoilla että lampailla on todettu piilevän tautimuodon ohella akuutteja taudinpurkauksia.
Vuonna 2001 suu- ja sorkkatauti levisi laajoille alueille Isossa-Britanniassa aiheuttaen
mittavia toimenpiteitä taudin hävittämiseksi. Tautia todettiin myös yksittäisissä
karjoissa sekä Ranskassa että Hollannissa. Suu- ja sorkkatauti on helposti leviävä ja vaarallinen eläintauti, joka voi piilevänä aiheuttaa suuren leviämisriskin. Tämä on aina muistettava nautaeläinten tuontia suunniteltaessa.
BSE
BSE eli hullun lehmän tauti on yleisin Isossa-Britanniassa, mutta myös monissa muissa
Euroopan maissa siihen on sairastunut suuri määrä nautoja viimeisten vuosien aikana.
Tällaisia maita ovat esim. Portugali, Ranska, Sveitsi ja Saksa. BSE-tapauksia ei ole
todettu Ruotsissa eikä Norjassa.
Syytä taudin erilaiseen yleisyyteen eri maissa ei varmuudella tiedetä, mutta epäilyjä on
esitetty mm. nautojen rehujen suhteen (esim. onko naudoille syötetty EU:n kiellosta
huolimatta eläinperäistä valkuaista?). Tapauksia on esiintynyt myös nuorilla, kiellon
voimaantulon jälkeen syntyneillä naudoilla. Euroopassa on esitetty voimakkaita epäilyjä
myös eri maiden nautarekisteritietojen paikkansapitävyyden suhteen.
Tällä hetkellä ei ole mitään mahdollisuutta selvittää lähtötilan BSE-tilannetta elävistä
naudoista, joten BSE-riskiä ei pystytä varmuudella hallitsemaan nautojen maahantuonnin yhteydessä etenkään maista, joissa tautia esiintyy runsaasti maassa syntyneillä eläimillä. Vastuu jää yksin tuojalle, ja siksi kehoitammekin harkitsemaan tarkoin tuonnin välttämättömyyttä ja riskin suuruutta.
Paratuberkuloosi
Paratuberkuloosi on Euroopassakin laajalle levinnyt nautojen hitaasti kehittyvä
bakteeritauti. Tartunnan mahdollisuutta ei pystytä varmuudella poissulkemaan pelkästään tuontieläimiä tutkimalla, vaan varmempi menetelmä on koko lähtökarjan (käytännössä yli 2-vuotiaiden eläinten) tutkiminen. Taudin tutkimusmenetelmien heikkoudesta johtuen tutkimuksissa saattaa ilmetä myös virhepositiivisia tuloksia, joiden poissulkemiseksi tarvitaan ulostenäyteviljelyä. Tämä kestää kuitenkin noin 4 kuukautta, mikä on hyvä ottaa huomioon eläinten maahantuonnin aikataulua ja kuljetuksia suunniteltaessa.
Paratuberkuloosi on tauti, jonka leviämisriski pienenee perusteelliset tutkimukset
suorittamalla. Riskiä ei kuitenkaan pystytä hallitsemaan 100 %:sesti, vaan tuontieläin
saattaa tutkimuksista huolimatta jopa vuosien kuluttua paljastua taudin kantajaksi.
Riski on tuonnin yhteydessä pienempi maista, joissa tauti on harvinainen ja joissa sitä
kontrolloidaan (esim. Ruotsi).
Muista!
Alkion- ja spermantuonti on elävän eläimen tuontiin verrattuna eläintautiriskin
kannalta huomattavasti turvallisempi tapa saada uutta jalostusainesta maahan.
Kaikki taudit eivät aiheuta eläimissä selviä oireita. Onkin aina hyvä muistaa, että
tuontieläimet, joiden tautitilannetta ei ole selvitetty, aiheuttavat tuojalle suuren
taloudellisen riskin: jos jokin tauti puhkeaa puolen vuoden sisällä tuonnista, tuoja
vastaa eläinten mukanaantuoman taudin aiheuttamista kustannuksista.
Tuojan kannattaakin hankkia mahdollisimman paljon tietoa lähtömaan ja -karjan
tautitilanteesta ja noudattaa ETT ry:n ohjeita kaikissa tuontiin liittyvissä asioissa.
Suullisiin lupauksiin ei pidä luottaa, vaan kaikki tarvittava tieto kannattaa vaatia kirjallisena.
TARKAT TUONTIERÄKOHTAISET OHJEET SAAT ETT RY:LTÄ!
Turvallista tuontia!
Tuonnin yleisohje 2010
Tuontialkion vastaanottajaeläimen tutkimusohje
Tuontialkion vastaanottajan tutkimuslähete
